|
|
Venetsialaiset
30.8.2010 " MOT - Todistettu on " sanoisin. Virpiniemen golfyhteisö todisti jälleen kerran, että loistavan golfklubin kaikki kaikessa on se uskollinen ydinryhmä, joka jaksaa ja uskaltaa laittaa itsensä likoon yhteisen onnen eteen viikosta toiseen. Venetsialais-kilpailu tuli täyteen ja monta halukasta jäi odottamaan tulevaisuuden Venetsialaisia - muistutan siis, että kauden päättäjäiset ovat samanlainen must golfarin to-do listalla. Seuraa siis sivujamme ja suorita oma ilmoittautumisesi hyvissä ajoin.
Venetsialaisten ilmapiiri korostui jo lähtölistaa lukiessa: niin useat meistä olivat valinneet pelikumppanikseen rakkaimpansa. Yli viisituntinen golfkierros numerolappu rinnassa on keskivertoa suurempi koetus parisuhteelle. Herrasväki Tarvainen osoitti oivaa esimerkkiä, sillä olivat käyneet toistensa vaatekaapilla varkaissa. Kuvasta ei ihan saa selvä, kumpi pääsi vohkimaan toiselta mitäkin. Mutta yksi tyylikkäimmistä kilpailuasu-toteutuksista - ehdottomasti.
Kilpailusta sinällään ei ole juurikaan kertomista. Jotkut kuulemma voittivat hienoilla tuloksilla ja muilla oli muuten vaan kosmeettisen mukavaa. (Uusi muotisana tämän vuoden BB-sta suom. huom.) Tasa-arvo on kadonnut tai toteunut lopullisesti, sillä saunaosastolla olivat sukupuolisymbolit vaihtuneet. Kymmenet föönit ulvoivat miesten saunassa ja sinnehän ei ollut menemistä. Naisten sauna (ent.) olikin sitten todella intiimi kokemus äijälauman körmystellessä varusteittensa kanssa. Partavesi kiersi ringissä kuten pullo Irwinin laulussa ja miksi minusta tuntui, että vanha kunnon Old Spice taisi voittaa tuoksukilpailun.
Loistavan illallisen jälkeen päästiin juhlimaan. Puheenjohtaja Seppo Rounaja kertasi lyhyesti kesän tapahtumia ja valotti muutamia isoja asioita vuodelle 2011. Hän vakuutti, että vastike ei osakkaille nouse, vaikka uusia halleja ja kokoustiloja majoitusmahdollisuuksineen aletaankin rakentamaan. Uskoimme hänen puheitaan ilotulitukseen asti. Se oli niiiiiiiiiiiiiiiin näyttävä, että nykyvastikkeilla ei tuollaista spektaakkelia saada aikaiseksi.
Kun arjessa täydelliset herrasmiehet Reijo Tiri, Tuomo Kukkonen ja Markku Holma pääsevät vaimojensa meikkilaukuille, saavat hiplata 20 denierin saumasukkia jalkaan, niin katu-uskottavuus on mennyttä- Tilalle olivat astuneet täydelliset viihdyttäjät, täydellä asenteella klubihengen kasvattamiseen muutenkin suunnattoman kontribuutionsa antavat jäsenemme. Verbaaliakrobatiaa uljaimmillaan. Yleisö ulvoi arvostustaan ja kiitollisuuttaan. .
Kun Liisa käskee, niin likat lähtee. Kaikki Ladyt lavalla. Jos ne jatkavat tuolla asenteella, niin syksyllä IKEA-leskien lisäksi ( näitä tavataan Tornion kentän kahviossa tyhjä katse silmissään samaan aikaan kun naisväki sisustaa) tavataan miehisiä golfleskiä. Tähän ei koskaan uskottu tultavan.
Naulakauppias evp Tapio Särkilahti särki sydämemme jäsenemme Aimo Käkösen jännittävällä matkakertomuksella Pariisissa ilta-aikaan. Virpiniemen miehet ovat tunnettuja korkeasta moraalistaan, mutta niin oli Aimonkin ruvettava laulamaan Sinatraa kiusausten kasvettua sfääreihin. Tapsan ja Aimon seikkailu on kansanrunoutta kauneimmillaan ja kertakaikkisen hyvin esitettynä. Tapsalla oli loistava ilta: pelit meni hienosti ja ihastuttava vaimonsa Raija Leena kehui miestään koko illan. (Kyllä minä melkein jaksoin nyökytellä kaikkiin oikeisiin kohtiin)
Iltalehden julistamassa vuoden Vitsi-kilpailussa toiseksi sijoittunut tarina räntäsateessa liftaavasta Mansikista sai Jaakko Pikkaraisen tulkinnassa omat "perustuu tositapahtumiin" elementtinsä. Kun arvokkaasti harmaantunut salonkikelpoinen Jaakko kertoo vitsiä satahenkiselle pikkumaistissa olevalle porukalle, niin kyllä oli Jaakkoakin pitänyt huuhteluttaa kovasti ennenkuin suostui. Vesilinjalla.
Illan sykähdyttävimpiä hetkiä oli Raimon tarttuminen saksofoniin. Täysin selkäytimestä tämä maestro hiljentää joukot tulkinnallaan vanhasta big band klassikosta. Jokainen kuulija ymmärsi mikä ero on sillä, että toiset soittelee ja toiset soittaa. Kymmenien vuosien kokemus purkautui upeana soolona Virpiniemen yöhön. Kun Raimo ojentaa soittimen takaisin niin kumarsin todella syvään. Ja ajattelin, että miltähän tuntuisi aloittaa vaikka postimerkkeilyharrastus ihan alusta.
Olin vannonut - ja hävisin vedon - etten laula MyWayta tänä vuonna. Antin piti hoitaa se , mutta suunnitelmat muuttuivat ja sovitaan jo nyt, että tähän asiaan ei enää koskaan palata. Jos yksi maailman hienoimmista lauluista pitää tulkintaraiskata perinteisesti Virpiniemessä, niin siitä vaan. Sen takaan, että orkesterin jäsenet kannattaa tavata hyvissä ajoin ennen esiintymistä.
Sitä minun piti vielä sanomani, että on etuoikeus saada viettää iltaa ihanaisessa joukossanne. Tahtoa, asennetta, toisen sietämistä ja iloista kannustamista voitaisiin joissakin yhteyksissä pitää mukavana tapana saada päänsä kipeäksi seuraavana aamuna. Minulle se on paljon isompi juttu. Se tekee Virpiniemestä ainutlaatuisen paikan pelata, nähdä ammattilaisia työssään luomassa meille puitteita, kuulla naurua, soittoa ja laulua ystävien suusta. Pimenevässä illassa näen viimeisen taksin takavalot mutkassa. Tuemme toisiamme tiukasti Annelin kanssa suunnistaessa Rantarivin valoja kohti. Meillä oli mukavaa. Kiitos. ArkistoLue aiempia kirjoituksia arkistosta »
|
